Viimeinen päivä

Niin se aika vain meni ja viimeinen päivä on koittanut. Perjantaina oli vielä tapaaminen Stage Maltan kanssa jonka jälkeen töihin vielä tulostamaan boarding passit. Kun nuo oli tulostettu oli aika lähteä Signalin toimistolta viimeisin kerran. Pakkaaminen olikin jo tehty melkein kokonaan viikolla, mutta lauantaina vielä viimeisest pakkaamiset ja laukku painaa tasan 20kg. Pitää vielä käsimatkatavaroihin laittaa jotakin, ettei mene yli. Lauantai meni muutenkin vain kämpillä ollessa ja rentoutuessa.

Tänään sunnuntaina onkin siis viimeinen päivä. Reissu on itsessään ollut aivan mahtava ja kokemuksena sekä tilaisuutena vielä enemmän. Tälläistä tilaisuutta tuskin enään koskaan tulee samaan ja onneksi sen käytin hyväkseni ja lähdin matkaan. On kyllä ollut paljon uutta mitä on oppinut vaihtoajan aikana. Kielitaito on parantunut sekä nähnyt paikallisen kulttuurin. Lisäksi myös nähnyt miten turvallisuusala toimii toimiston puolella, kun Suomessa on kokemusta ainoastaan kenttähommista. Tämän jälkeen sitä toimiston väkeäkin ymmärtää paljon enemmän, kuinka paljon vaivaa hekin näkevät tehdessään työvuorolistoja, palkan laskuissa sekä kaikissa muissa ongelmatilanteissa.

Paljon on Maltalla nähtävää myös työn ohella. Paljon siitä tuli nähtyä, mutta myös paljon jäi näkemättä. Työpäivät kun täällä venyvät pitkiksi mikäli julkisilla liikkuu. Kun työaika on 8:30-16:30 niin kämpiltä kun lähtee 7:40 pysäkille ja jos huono säkä käy niin takaisin on 18:30. Eipä siinä enään kauheasti jaksa mihinkään lähteä. Töiden jälkeen kun vielä tekee ruokaa, selailee uutiset läpi ja kirjoittaa blogia, on kello helposti jo yhdeksän tai enemmän. Päivät vaan menevät nopeasti täällä.

Mikä on ollut parasta Maltalla, niin pakko sanoa, että koko reissu. Ei tästä pysty erittelemään mikä on ollut kaikesta parhain asia. Ehkä kuitenkin huonoin tai mikä on eniten jäänyt mieleen negatiivisena on tuo liikenne. Täällä kun ei tunnu olevan minkäänlaisia liikennesääntöjä. Poliisit eivät katso liikennettä ollenkaan, vaan sitä hoitaa Public Warden(mikäli nyt oikein muistan). Kuitenkin välillä mennään 40km/h alueella 90 vauhtia letkassa eikä ketään tunnu kiinostavan paljonko on ylinopeutta. Lisäksi kun liikenne on toisinpäin kuin Suomessa tuo se lisää jännitystä elämään. Saa nähdä osaako sistä Suomessa ajaa oikealla kun sinne asti pääsee.

Tämän päivän suunnitelmat ovat loput pakkailut ja koneella istumista. Kyyti tulee puolenyön aikaa ja lento lähtee 2:50 joten tulee olemaan pitkä yö edessä. Helsingissä ollaan aikataulun mukaisesti 10:35. Onneksi kotona kerkeää pari minuuttia olla ennen kuin huomisen tapaamiseen koululle tarvitsee lähteä.

Mutta eiköhän blogini ollut tässä vaihtojakson osalta!

Viimeiset työpäivät

Paceville

Niin vain kävi että työpäivät loppuivat vaihtojaksolta. Tällä viikolla tiistaina oli toimistopäivä ja teemana liimaa-leikkaa-askartele. Päädyin leikkaamaan paperilappuja joissa luki Party Token. Näitä tuli leikata koska pomon synttäri bileet olivat keskiviikkona Pacevillessä. Lisäksi tiistaina oli kirjeiden kirjoittamista uusille työntekijöille, jotta he tulisivat allekirjoittamaan työsopimuksensa. Näiden lisäksi oli alakerran respassa oloa. Jossa oli jälleen mielenkiintoinen asiakaspalvelutilanne. Eräälle työntekijälle oltiin sanottu, että hän voi tulla hakemaan palkkakuitin toimistolta. No ei siinä mitään, katsotaan löytyykö muiden joukosta. No ei löytynyt. Useamman kerran katsoin ja ei löytynyt. Tässä kohtaa ei auttanut kuin pahoitella ettei sitä palkkakuittia ole siinä ja en voinut kysyä muilta kun kaikki olivat kokouksessa. Asia kuitenkin ratkesi sillä että yhteystiedot ylös ja pyytää Kimiä soittamaan hänelle. No sitten jatkui Party Token lappujen leikkaaminen ylhäällä.

Keskiviikkona työvuoro olikin Baystreetillä jälleen ja luvassa paikallisvartiointia. Vuoro alkoi tavanomaisesti eli kierroksella. Tällä kertaa kun olin jo aiemmin kohteella aloittamassa vuoroa niin tehtiin hieman pidempi kierros. Kuitenkin tällä kertaa kun tiesi toimintatavat niin vuoro meni hitaammin kun ei ollut uutta tietoa. Tällä kertaa myös paikkarilla oli hälytyksiä useita joten oma aika meni valvomossa katsellessa kameroilla ympäristöä. Koho kohta oli kun palohälytys soi ja se osottautui tahallisesti aiheutetuksi. Joku oli painanut paloilmoitinpainiketta. Sitä sitten alettiin kameroista katsomaan, että kuka oli se joka painoi nappia. Harmiksemme emme saaneet tekijää kiinni, koska joku oli jättänyt palo-oven auki ja valo tuli kameraa vasten. Lisäksi parkkipaikan porttien ohjausjärjestelmä kuvitteli parkkipaikan olevan täysi ja näin ollen ei autoja enään päässyt sisätiloihin parkkiin. Tässä aiheutui pieni sekaannus kun ei ollut tarkkaa tietoa miten tilanteessa tulisi toimia. No onneksi parkkihallista oli juuri pari autoa lähdössä ja näin ollen nuo sisälle pyrkivät pääsivät parkkiin. Myös ongelmia oli ulos yrittäneillä autoilla kun puomi ei vain auennut. No paikkari oli koko ajan tulossa valvomolle näyttämään miten tehdään uusi avauskortti. Mutta juuri kun paikkari pääsi, puomi aukesi ja se siitä kortin tekemisestä. Ja tämän jälkeen lähdimme kierrokselle yhdessä, joka kuitenkin loppui ennen kuin alkoi. Lisäksi myös vuoroni oli lähes lopussa joten paikkari päästi minut kotiin.

Keskiviikkona illalla olikin sitten bileet tiedossa. Pomon synttäreitä juhlittiin Pacevillessä ja sinne myös meidät oltiin kutsuttu. Sinne lähdettiin illalla sitten ja ei siellä kauhean kauan jaksettu olla kun lähdimme takaisin kämpille. Koska torstaina oli vielä työpäivä ja työvaatteiden palautus.

Zebbug melkein meidän ovelta kuvattu

Torstaina sitten vuorossa olikin The Point. Tarkoitus oli vähän myöhemmin kuin normaalisti, koska edellisenä iltana oli nuo pomon synttärit. No suunnitelmaksi se jäikin. Mater Deille päästiin Paulin kanssa ja siitä oli tarkoitus ottaa bussi X2 tai 202 töihin. Kyllähän niitä busseja siinä tulikin sen reilun puolentoistatunnin aikana, mutta kaikki olivat niin täynnä ettei kuljettajat ottaneet kyytiin. Tässä kohtaa päätimme, että lähdetään toimistolle, koska matka olisi kestänyt työpaikalle joka tapauksessa 20min ainakin ja kello oli jo tuossa lähes 11. Kun tuonne The Pointiin olisi päässyt niin melkein heti olisi pitänyt lähteä jo takaisin Birkirkaraan palauttamaan työvaatteet. Joten järkevämpää oli lähteä suoraan toimistolle. Ensin siellä oltiin että mitä täällä tehdään, mutta kun bussien tilanteen kerrottiin tulikin ihmettelyä että miten jaksoimme melkein pari tuntia odottaa. Ei muuta kuin vaatteiden vaihto ja palauttaa työvaatteet ja tekemään viimeiset paperit valmiiksi. Sitten vielä syömään kakkua kun pomon oikea syntymäpäivä oli vasta tänään.

Lisää kakkua

Kun kakkua oltiin syöty saatiin lähteä ja näin ollen oli viimeinen työpäivä pulkassa. Tosin huomenna vielä mennään käymään toimistolla, koska Stage Malta kun ei sähköposti viesteihin tunnu vastaavan kuin useiden päivien viiveellä, niin käydään tulostamassa vielä boarding passit paluulennoille. Huomenna siis Stage Maltan loppu tapaamiseen ja sen jälkeen toimistolle. Sitten olisi kaikki pulkassa ja armoton pakkaaminen hampaat irvessä. Vain kolme päivää jäljellä Maltalla, kohta tämäkin on loppu.

Viimeinen viikko :(

Niin se viikonloppu vain vierähti ja viimeinen viikko Maltalla alkoi. Ei oikein vain tunnu todelliselta vieläkään että täällä ollaan oltu jo seitsemän viikkoa ja enään vain yksi jäljellä. Tasan viikon päästä tähän aikaa ollaan jo oltu Suomessa noin tunnin verran. No mutta eletään vielä viikko Maltalla ja sitten vasta aletaan miettimään suomalaista elämää Suomessa.

Torstaina kun oli ensimmäinen vapaapäivä niin menikin käytännössä kämpillä ollessa. Bussit kun olivat lakossa niin päivällä oli neljän tunnin jakso jolloin bussit kulkivat. Tänä aikana lähdimme sitten kauppaan Paulin kanssa ja loppu päivä menikin sitten koneella ollessa. Tosin kaupassa näin erään erittäin järkevän ratkaisun hätäpoistumistien kohdalla. Oven painokahva oli laitettu nippusiteellä kiinniasentoon ja todellisen hädän kohdalla ei sitä olisi saanut auki. Näköjään ei täälläkään kaupoissa tarvita hätäpoistumisteitä. Kun Suomessakin on kaikenmaailman tavaraa edessä ja teitä tukkimassa.

Hieno ratkaisu!!

Perjantaina lähdimme Paulin ja Jessien kanssa Vallettaan ostoskierrokselle josta viimeisiä matkamuistoja sekä tuliaisia tuli ostettua. Kävimme myös syömässä Bad Ass Burgerissa jossa oli kyllä erittäin hyvää ruokaa. Muuten perjantai sitten menikin kämpillä. Kun kelit ovat lämpimiä myös illasta niin ei paljonkaa tarvitse mitään erityistä tehdä kun hiki tulee. Pelattiin rankalaisten Lindseyn ja Pierren kanssa futista terassille ja no lämmin kyllä tuli.

Lauantaina sitten tuli lähdettyä pariksi tunniksi lentokentälle kuvailemaan. Keli oli jälleen erittäin hyvä ja lämmintä sekä aurinkoa riitti. Parin tunnin jälkeen oli aika suunnistaa takaisin kämpille. Mitä nyt muutakaan tekemään kun koneella olemaan ja syömään. Sekä lisäksi kuvia muokkailemaan. Ja ei eilen sunnuntaina menikin koko päivä kämpillä, kun bussit eivät kulje hyvin sunnuntaisin niin mihinkään ei oikein pääse ja lisäksi oli melko tuulinen päivä. Ei ollut muuta tekemistä näin ollen kuin tehdä ruokaa ja koneella istua. Luulisi kyllä että Maltalla olisi muutakin tekemistä, mutta kun bussit eivät kulje ja lähiympäristössä ei ole mitään ihmeellistä.

Bad Ass Burger

No tänään maanantaina pitäisi sataa koko päivän reilusti, joten no eipä oo tekemistä. Pitää ehkä käydä Birkirkarassa viemässä tavaroita Tuijan kaverin laukkuun. Mutta eipä tässä muita suunnitelmia ole päivälle, ruokaa pitäisi jossain vaiheessa laittaa ja viimeisiä ruokaostoksia vielä tehdä viikolle. Lisäksi olisi yksi toimistovuoro ja pari vuoroa Baystreetilla sekä The Pointissa sekä Stage Maltan kanssa closing meeting. Sitten alkaakin armoton pakkaaminen ja painojen jännääminen.

Paikallisvartiointia pisteessä

Keskiviikkona tosiaan olinkin sitten tuolla kauppakeskus The Pointissa paikallisvartiointia tekemässä. Tällä kertaa perehdytys ei ollut ihan samanlainen ja yhtä laaja kuin tuolla Baystreetilla, kun täällä ei ollut muuta tehtävää kuin näkyvä valvonta. Eli vuoro lähti käyntiin ja paikkari kertoi yleisesti kohteesta ja mitä vartijat tekevät. Valvomossa, joka oli erittäin pieni, jossa oli ainoastaan yksi tietokone jolla oli kamerat. Kuitenkaan kameroita ei juuri käytetä vartioinnissa vaan tosiaan kierrellään kauppakeskuksessa.

Yleisnäkymää The Pointista

The Pointissa on neljä kerrosta, joissa pääsee kiertelemään. Ensimmäiseksi lähdimme kuitenkin kiertämään paikkarin kanssa paikkoja läpi. Kävimme myös siivoojien tiloissa ja kun he tarvitsivat jätesäkkejä sekä pesuainetta niin lähdimme hakemaan niitä heille. Tämä oli itselle omituista, että vartijat hakevat siivoojille tuollaisia välineitä joka ei ole mitenkään vartijan tehtäviä. En tiedä tapahtuuko näin Suomessa, mutta täällä nähtävästi toimitaan näin. 

Kun tavarat oli toimitettu siivoojille niin jatkui kiertely. Jonkin aikaa kiertelimme yhdessä paikkarin kanssa, kunnes sain vapaat kädet pyöriä yksin. Oli mukava päästä yksin kiertelemään ja katselemaan. Ei mennyt kauan, kun ensimmäiset kyselijät tulivat. Jos nyt oikein muistan niin ensimmäisenä tultiin kysymään mistä pääsee takaisin ulos. Onneksi oli hyvää englantia puhuva, jotta oli helppo kertoa ja tulla ymmärretyksi paremmin. Kun maltan kieli on myös virallinen kieli täällä niin kaikkihan eivät englantia puhu josta myös kielimuuri syntyy. Eräs henkilö yritti kysyä mistä löytää italiankielisen sanomalehden. No eihän itsellä ollut tietoa mistä sen hän voisi löytää ja lisäksi kun hän ei puhunut kuin maltaa niin ei ollut vaihtoehtoja kuin ohjata hänet tuon paikkarin puheille, joka onneksi puhui maltaa. 

Kuitenkin tyypillisimmät kysymykset olivat, että mistä löytyvät vessat. Tosin sitäkin varmaan kolmella eri kielellä, mutta aina onnistuin vastaamaan ja auttamaan henkilöitä. Kun nyt olen täällä puhunut asiakkaiden kanssa olen huomannut, että joka kerta vasen käsi hakeutuu selänpuolelle vyönalle. Ja sama on myös ollut Suomessa piirihommissa. Nähtävästi jonkinlainen stressireaktio noissa tilanteissa syntyy. Mutta tärkeintähän on se, että englannin kielen taito on parantunut ainakin omasta mielestä, kun kentällä joutuu väkisin puhumaan englantia ja tämähän on vain hyvä asia!

Sitten olikin ruokatauon vuoro. Hain alhaalta ruokakaupasta syötävää ja suunnistin valvomoon. Siinä ruokiksella oli hyvin aikaa katsella kameroita ja valvoa ympäristöä niitten avulla. Ja kuten Stage Maltan tapaamisessa oli puhetta, että täällä paikalliset eivät stressaa työntekoa ja sen on kyllä välillä huomannut. Kun menin syömää tuo paikkari vain sano, että ei oo kiirrettä takaisin. Juuri kun olin syönyt ja olin lähdössä valvomosta, tulikin paikkari ja sitten olikin tauon paikka. No ei se niin justiinsa oo vaikka tauot täällä venyvät. 

Kuvaa toisesta suunnasta

Kun tauot oltiin pidetty oli töiden aika jälleen. Kiertely kauppakeskuksessa jatkui. Neuvoja tultiin kyselemään samaan tahtiin kuin aiemmin ja apua jaettiin sitä mukaan. Aika myös kului nopeasti tuolla vaikkei mitenkään erikoista tekemistä ollutkaan. Kun oli vuoro lähenemässä loppuaan valvomossa paikkari kyseli Suomen hintatasosta, kun puheeksi tuli autot sekä työ. Paikkari ihmetteli suuresti kun TES:n mukaan on minimipalkka vartijalla 9,97€/h kun Maltalla se on noin 4€ luokkaa. Mutta täällä kun tuo hintataso on hieman eri niin ymmärrän palkkojen olevan pienia, mutta onhan lähes 6€ aivan todella suuri ero tunnilta!

Päivän päätteeksi tuli mieleen, että en itse välttämättä tuollaista työtä jaksaisi tehdä. Baystreet oli mukavampi kun pystyi tehdä myös kamerakierroksia ja käydä tekemässä kierroksia kävellen. Kamerat tukevat työtä hyvin, mutta kuitenkin kierroksia on tehtävä, jotta kaiken näkee ja tulee näkyvää valvontaa. Täällä on jännä sinänsä kun vartijalla ei ole mitään vartijan tunnuksia, ainoastaan työpuku. Lisäksi työvaatteilla voit mennä julkisilla töihin ja kävellä pysäkiltä ilman mitään. Suomessa kun ei työvaatteita voi samalla tavalla käyttää vaan työvaatteet puetaan töissä ja vartijan tunnuksia ei voi olla esillä työmatkoillakaan.

Loppujen lopuksi päivä oli erityisen mukava ja oli hienoa päästä kokeilemaan paikallisvartiointia täällä. Ensi viikolla vielä molempiin kohteisiin yhdet vuorot ja sitten on työt ohi. Harmi vain kun täältä joutuu kohta lähtemäänkin vaikka kelit ovat juuri nyt hyvät ja äkkiä on mennyt nämä viikot täällä!

Viikonloppu ja paikallisvartiointia

Viikonloppu tulikin viime viikolla nopeasti. Lauantaina lähdimme Paulin ja Jessien kanssa The Point -kauppakeskukseen seikkailemaan. Sieltä löytyi itselle parit housut joten eiköhän siinä olekin sitten omat shoppailut. Sunnuntaina lähdettiin Paulan ja Tuijan sekä muiden Stagen vaihtareiden kanssa St. Peters poolille Marsaxlokkin lähistölle. Matka oli kyllä ihan omanlainen. Ensin parilla bussilla jonka jälkeen tunnin kävelymatka perille. Siihen kun lisätään vielä myös aurinko ja +28 asteen lämpötila, niin siinä oli hieman lämmin.

Ihan hyvät näköalat löyty!

Maanantaina sitten toimistolle ja jaettiin viimeisen kahden viikon työt. Tänään tiistaina ja huomenna keskiviikkona on vuorossa paikallisvartiointia kahdessa eri kauppakeskuksessa. Ja kun noita vapaapäiviä oli neljä pidettävänä niin niistä kolmella tulee pidempi viikonloppu, jotta saa vielä viimeiset ostokset tehtyä ja kierreltyä.

Baystreet, siinä oli tämän päivän työkohde. Baystreet on suurehko kauppakeskus St. Juliansissa. Kun vartijakopille pääsin kamalan bussimatkan jälkeen ei ollut kukaan kopilla, joten ei muuta kuin soittoa respaan ja hetken jälkeen vartija tulikin. Minut otettiin hyvin vastaan ja kerrottiin heti valvomosta ja sen toiminnasta.

Sain perehdytyksen kameravalvontaan, josta tosin puolet meni ihan ohi. Suomessa kun piiriä ajan niin ei nuo kamerat ole mitenkään kovin hyvin hallussa. Kuitenkin niitä katsoo hyvin ja pää kääntyy monien kameroiden mukana. Kuitenkin opin miten vaihdetaan kameraa isolle monitorille ja miten domea käsitellään.

Tämän esittely kierroksen jälkeen lähdimme kiertämään kauppakeskusta. Kohteen vartija näytti ja kertoi hyvin mitä kierroksilla katsotaan; liukuportaat tulee olee olla käynnissä, ei mitään sotkuja ympäriinsä, palo-ovien tulee olla kiinni sekä jos jotain muuta ilmenee niin niistä tulee ilmoittaa eteenpäin. Liukuportaat olivat ensimmäisellä kierroksella käynnissä, joten ne eivät aiheuttaneet tehtäviä. Kun kävimme hätäuloskäynnit ja ovet katsomassa niin silmään pisti se, että uloskäyntikäytävät olivat täynnä tavaraa. Tämä pisti silmään heti, kun pelastussuunnitelmia on pari tehny koulussa eri kohteille ja kun paloturvallisuuteen on kiinnitetty erityistä huomiota koulussa. Vielä enemmän silmään pisti, että ongelma tiedostettiin kohteella, mutta asialle ei ole tehty mitään. Myöskään vartijan tehtäviin ei siivoaminen kuulunut, muuten kuin tapahtumailmoitukseen kirjaaminen.

Hätäuloskäynnit näyttivät tältä...

Sitten joku työntekijä oli tulossa hakemaan avaimia, joten jätimme kierroksen sillä kertaa siihen ja lähdimme antamaan avaimia. Avaimet kun oli luovutettu jäimme valvomoon tekemään kamerakierrosta. Kamerakierros on melko nopeahko ja kun kameroiden sijainnit ja kuvakulmat tajusi niin pääsi hyvin kärryille, että missä mennään. Vaikka alkuun kuvittelin, että täällä kamerat ovat huonolaatuisia ja lähes tyhjänpanttina seinillä, niin toisin on. Kameroiden laatu on samalla tasolla mitä Suomessa olen kameroita katsellut.

Kamerakierroksen jälkeen lähdimme tekemään yhdessä kierroksen samalla tavalla kun ensimmäisellä kerralla, mutta tällä kertaa käytiin Baystreetin hotelli kiertämässä samalla. Hotellissa on kaksi kerrosta jotka kävimme tarkistamassa. Lisäksi hotellin katolla on uima-allas alue jossa on pari allasta ja tilaa ottaa aurinkoa.

Pakollinen työkuvahissiselfie :D

Edellisen kierroksen jälkeen menimme takaisin valvomoon ja sain radiopuhelimen sekä avaimet, joilla pääsen takaisin valvomoon, mikäli paikkari on lähtenyt kierrokselle tai muihin tehtäviin sekä avaimet liukuportaisiin, mikäli ne on sammuneet. Kun radiopuhelimen käyttö ja kanavat oli mielessä, niin paikkari sanoi, että lähde kierrokselle jos haluat ja totta kai lähdin. Ja samassa pääsin testaamaan muistia. No kierros meni hyvin ilman mitään ongelmia, liukuportaat olivat päällä eikä mitään muutakaan raportoitavaa ollut. Kunnes tuli vanhempi nainen kysymään pankkiautomaattia. Niin no itse olen koko kiinteistössä ensimmäistä kertaa, joten enhän minä sitä tiennyt. Mutta hyvänä asiakaspalvelijana sen tarkistin paikkarilta ja sain kerrottua nais-henkilölle missä lähin pankkiautomaatti ja hän vaikutti tyytyväiseltä saamaansa palveluun. Tämän jälkeen kierros jatkui hissillä takaisin ylös kolmanteen kerrokseen ja parkkihallin tarkastus josta matka jatkui valvomoon. Ensimmäinen yksin tehty kierros ja siitä selvitty hyvin.

Toimiston "keittiö"

Kierroksen jälkeen paikkari lähti johonkin hommaan joka hänelle tuli ja jäin yksin valvomoon. Siinä tein itse yhden kamerakierroksen ja eipä siinä muuta tehtävää ollutkaan kun kameroiden katsominen. Suomessa kun en ole tehnyt vastaavaa vartiointitehtäviä, joten on vaikea sanoa miten eroaako vai ei suomalaisesta tavasta. Paikallisvartiointikohteet kun rajoittuvat vanhainkotiin ja erään vaatekaupan remonttivartiointiin. Mutta valvomosta on jonkin verran piirissä tulllut kokemusta ja se on melko samantapaista. Kameroiden tarkkailua sekä asiakkaiden auttamista. Kuitenkin nuo muutamat kerrat kun asiakas tuli pyytämään neuvoja niin ne olivat luokkaa missä sijaitsee parkkihallin maksupääte. Maksupääte sijaitsi siis kulman takana ja englanniksi helposti selitettävä. Tuli valvomolle yksi asiakas joka ei puhunut kuin maltaa, joten paikkariin radiolla yhteyttä ja kehonkielellä kertoa asiakkaalle, että toinen vartija on tulossa että odota hetki.

Valvomon puolikas

Paikkari tuli takaisin tehtävistään ja valvomolla puhuttiin niitä näitä Suomen ja Maltan eroja. Puheeksi tuli myös oma ura Suomessa piirivartijana ja siitä jotakin onnistuin kertomaan. Lisäksi myös puheena oli muut vaihto-oppilaat töissä ja Maltalla. Paikkari kun oli ilmeisesti Paulin kanssa asioinut toimistolla edellisellä viikolla ja puhelimeen oli Tuija tai Paula vastannut jollain kerralla.

Toisen kierroksen jälkeen olinkin sitte loppu ajan valvomossa. Paikkari lähti tuon maltankielisen kanssa jonnekin päin kompleksia. Kamerakierroksia tehdessä menikin pari tuntia vauhdikkaasti. Kun kello meni yli kolmen oli aika lähteä takaisin kämpille. Päivästä jäi uskomattoman hyvä fiilis. Päivä oli mukava ja mielenkiintoinen, kun uutta oppi paikkari oli erittäin ystävällinen. Tosiaan eroja Suomeen on vaikea sanoa, mutta melko samalla kaavalla varmasti toimitaan.


Huomenna on vuorossa tuo The Point, jossa lauantaina käytiin shoppailemassa. Huominen näyttää sen millaista siellä on työskennellä.

Paluu arkeen

Noniiih. Sairastelut sairasteltu ja takaisin työarkeen. Tosiaan tänään töissä taas viikon jälkeen. Eipä ollut kauheasti muuttunut rutiinit viikon sisällä. Mutta olipahan mukava päästä täältä neljän seinän sisältä takaisin työarkeen.

Tänään siis töissä aamu alkoi normaalisti hakemalla juotavaa ja menemällä yläkertaan. Ylhäällä Floyd teki muutoksia työvuoroihin ensiviikolle. Siinä sitten kun sivussa taas katseli tuli käsky päätyä alas respaan tuuraamaan Kimiä siksi aikaa, kun hänellä joku tapaaminen oli. Onneksi ei tällä kertaa ketään tullut, koska ei olisi ollut talossa ketään keneltä saada apuja. Tulipahan tunnissa luettua uutiset Suomen maalta läpi.

Ruokiksen jälkeen paluu yläkertaan, jossa jatkui sitten hommat loma-anomusten kanssa. Ne päivitetään tietokantaan ja mapitetaan, jonka jälkeen jatkui työvuorojen päivitys. Erittäin mielenkiintoinen homma katsella sivustakin, kun tehdään valmiiksii ensin, jonka jälkeen muokataan. Välillä tuntuu että koko työvuorolista aloitetaan ihan alusta alkaen uudelleen. Tähän tosin perjantai on huono, kun työntekijät alkavat soitella vuorojaan seuraavalle viikolle.

Sitten kuitenkin piakkoin käsky tuli jälleen alas respaan istumaan. Asiakaspalvelu on mukavaa kun se onnistuu ja molemmat osapuolet ymmärtävät toisiaan. Mutta kun näin ei tapahdu heti, niin no se ei vaan onnistu. Eräs asiakas tuli kysymään Jovania ja tarkentavien kysymysten jälkeen hänellä oli sovittu tapaaminen kolmelta. No kun ei kolmen jälkeen mitään kuulunut niin kysyi hän, että onko Jovan edes talossa. No tästä alkoikin sitten pieni selvittely, jonka jälkeen tulikin sitten tietoon, että sovittua tapaamista ei ole vaan hän halusi vain työhakulomakkeen. Olisin voinut antaa saman tien hakemuksen mikäli ei olisi väärinkäsitystä syntynyt. Mutta tärkeintähän on hymyilevä poistuva asiakas!

Töitte jälkeen aika lähteä kotiin kaupan kautta. Bussi takaisin kämpille oli ajoissa ja oli parilla ensinmäisillä pysäkeillä ajoissa. Mutta sitten matka tyssäsi täysin. Pari autoa oli ajanut "kolarin". Toisessa oli pieni lommo puskurissa ja toisella ei mitään, mutta päättivät kuitenkin tukkia koko tien ja risteyksen. Käyhän se toki niinkin.

Eipä tuosta bussilla ohi päässyt...

Mutta tästä taas viikonlopun viettoon ja onneksi ensi viikolla pääsee kentällekin töihin!

Tunnollinen työntekijä sairastaa viikonloppuna

Niin tunnollinen työntekijä sairastaa viikonloppuna ja pahalta näyttää että vielä huomennakin. Kuume ja päänsärky alkoi perjantai-iltana ja jatkuu edelleen. Särkylääkkeitä popsittu ja toivottavasti kohta loppuis. Joten eipä ole viikonloppuna tullut muuta tehtyä kuin istuttua koneella ja yrittänyt ottaa rennosti. Onneksi sentään yöllä on saanut nukuttua vaikkakin aamulla on herännyt jo ennen seitsemää.

Toivottavasti olo paranisi päivän aikana, jotta töihin pääsisi huomenna. Eikä tarvitsisi lähteä lääkäriin hakemaan sairaslomaa, mutta eipä sitä kipeenä töihinkään voi mennä. Huonoin puoli tässä onkin se, että Suomen peli tulee illalla ja sitä tuskin jaksaa katsoa...